Tartu hetkeen ja muita utopistisia ajatuksia
Hetkeen tarttuminen ja tässä hetkessä eläminen on
trendikästä – tai ainakin ajatusta siitä yritetään takoa aivolohkoihimme
voimalauseiden ja mainospuheiden avulla. Menneet on menneitä, tulevaa ei voi
ennustaa, joten elämän on tapahduttava tänään, tässä hetkessä. Huomennahan voi
olla jo liian myöhäistä, vai mitä? Ja voi kyllä, tottahan se on, koska ainakaan
toistaiseksi ei ole keksitty (totuudenmukaista) keinoa ennustaa tulevaa.
Mitä hetkessä eläminen sitten tarkoittaa? Tarkoittaako se
sitä, että kaikesta on nautittava ja on tehtävä pelkästään niitä asioita,
joista tulee hyvä fiilis, nautintoa, good vibes only ja muuta yhtä realistista
pumpulia? Tee työtä josta nautit ja jonka koet merkitykselliseksi, syö ruokaa
joka laittaa vialliset synapsit oikeille raiteilleen, pistä hyvä kiertoon,
mieti positiivisia asioita, ole kiitollinen joka päivä, harrasta monipuolisesti
harrastuksia jotka ruokkivat niin mieltäsi kuin kehoasi, rentoudu
säännöllisesti, meditoi, vietä aikaa perheen kanssa, vietä aikaa itsesi kanssa,
tutustu uusiin ihmisiin, tutustu itseesi, pasko sateenkaaria ja mitä vielä.
Kaikki nämä ovat toki aivan äärettömän hyviä neuvoja, mutta tuntuuko sinusta
koskaan siltä, että hyvinvoinnista ja hetkessä elämisestä lukeminen alkaa jo
itsessään hengästyttää ja ehkä vähän ahdistaakin? Tai joskus aika paljonkin?
Elämä ei ole pelkkiä sateenkaaria ja hyviä fiiliksiä.
Harvemmin sometilit näyttävät todellisuutta kauniiden ja onnellisten kuvien
takana. Ja jos kaikki tekisivät pelkästään nautinnollista ja itselle
merkityksellistä työtä, miten tämä yhteiskunta selviäisi? Ei mitenkään. Olisi
tietysti enemmän idyllisiä kahviloita ja kukkakauppoja, mutta muutama muu juttu
jäisi varmasti hoitamatta. Hetkessä elämisen ideologia voi työntää ihmistä myös
siihen suuntaan, että menneisyyden murheet jätetään taakse ja tehdään sellaisia
valintoja, jotka juuri tällä hetkellä tuntuvat hyvälle. Joskus se voi olla
hyväkin ratkaisu, mutta aina tämä ajatus ei välttämättä ole se kauaskantoisin
tapa. Joskus niitä menneitä asioita on käsiteltävä siihen asti, että ne
lakkaavat määräämästä tämän päivän ratkaisuja. Vasta sen jälkeen kykenee
oikeasti tekemään tässä hetkessä niitä asioita, jotka muokkaavat hyvää
tulevaisuutta.
Itse olen löytänyt astangajoogan myötä uudenlaisia
näkökulmia elämään ja päässyt irti hetkessä elämisen ahdistuksesta. Joogassa
armollista on se, että siinä ei tarvitse suorittaa tai kilpailla, vaan siinä
tehdään matkaa, joka vie koko ajan eteenpäin. Olipa vauhti mikä hyvänsä, se on
juuri se, joka on minulle oikea. Joogassa ja näiden ajatusten parissa olen
kosketuksissa oman itseni kanssa vahvemmin kuin koskaan. Toisinaan se saa hanat
aukeamaan, ja olenkin itkenyt joogamatolla lukuisia kertoja. Kaikki
harjoitukset eivät tunnu yhtä hyvältä ja joskus huomaa ajatusten pyörivän
jossain ihan muualla, mutta senkin suhteen on oltava itselleen armollinen –
olenhan kuitenkin vain ihminen. Eilen illalla viimeksi osallistuin Joogaman
lantionavaus-workshopiin, jossa puhuttiin aikakäsityksestä, ja koin keskustelun
hyvin rauhoittavaksi. On armollista ajatella, että menneisyyden valinnat ovat
tuoneet minut tähän hetkeen tällaisena kuin se on, ja tämän hetken valinnat
muokkaavat tulevaisuuttani. Vaikka olen tehnyt virheitä, olen kohdellut itseäni
huonosti ja olen valinnut vääriä risteyksiä, niin minulla on silti mahdollisuus
tehdä huomisesta jotain parempaa. Eikä vain tekemällä sitä, mikä juuri nyt
tuntuu hyvältä, vaan tekemällä sellaisia asioita ja valintoja, jotka
vaikuttavat pidemmällä tähtäimellä. Tämä pätee niin lantionavauksiin kuin
elämään ylipäänsä.
Jos hetkessä elämisen tavoittelusta seuraa ahdistusta ja
paskan lentämistä tuulettimeen jatkuvalla syötöllä, kokeile luopua siitä ja
keskittää ajatuksesi johonkin muuhun. Hyväksy tämä hetki sellaisena kuin se on.
Hyväksy se, ettei elämä ole aina ihanaa. Tee asioita sen eteen, että menneisyys
ei määrittäisi tulevaisuutta vaan tämä hetki voisi tehdä sen. Ja muista vetää
välillä henkeä niin syvään, että alkaa pyörryttää.
Kommentit
Lähetä kommentti