Uskotko kaikki ajatuksesi?

Oletko koskaan ajatellut, kuinka paljon ajattelet päivittäin? Keskivertoihminen ajattelee kuulemma noin viisikymmentätuhatta ajatusta joka päivä. Kaikki näistä ajatuksista ei tietenkään ole merkittäviä, mutta osa saa meidät hyvin kokonaisvaltaisesti huostaansa. Joihinkin ajatuksiin reagoimme voimakkaasti, jopa niin voimakkaasti, että se aiheuttaa fyysistä oireilua: poskien punoitusta, hikoilua, otsasuonen pullistumista, sydämen tykytystä. Toiset ajatukset käyvät vain pikavisiitillä ja löytävät sitten tiensä ulos aivoistamme.

En ole mestari meditoimaan. Olen itseasiassa ajatellut olevani aivan paska siinä, koska ajatukseni lähtee lentoon turbovauhtia jo siinä vaiheessa, kun rauhoittava ääni käskee istuutumaan mukavasti ja hengittämään syvään. Jo kerkesi meikäläisen ajatukset sähköposteihin, siihen kirjaan jota luin muutama tunti aiemmin, mitä söisi aamu- tai iltapalaksi, kuinkahan kauan on muuten siitä kun ulkoilutin koiran. Kuuntelin vähän aikaa sitten Joni Jaakkolan Väkevä elämä -podcastin jakson "Mindfulness, korvienvälin peruskuntolenkki", jossa vieraana oli mindfulness-maestro Leena Pennanen. Tämän kuunneltuani totesin että hitto, minähän olen ihan normaali ihminen eikä se haittaa, että ajatus lentää. Ideana on vaan oppia hyväksymään ajatuksen lento ja palauttaa mieli takaisin tähän hetkeen. Ajatukset saavat tulla, se on inhimillistä, mutta ajastusten täytyy antaa myös mennä. Ja joskus voi jopa ehkä ensin vetäistä vähän happea ja sitten miettiä, onko tämä asia todellisuudessa ihan niin paha, millaisen siitä omassa päässäni teen. Tuon podcastin kuunneltuani olen tehnyt joka päivä 3-5 minuutin mindfulness-harjoituksen (toistaiseksi kärsivällisyys ei riitä pidempään) ja ajattelin jatkaa ihan elämäntapana, koska uskon, että ainakaan huonoja vaikutuksia tällä tavalla ei voi saada aikaan. Ja jos saa jotain positiivista, mikä on erittäin todennäköistä pitkällä aikavälillä, niin hyvä mulle ja kyllä kiitos.

Ajattelin nyt nolata itseni lopullisesti avaamalla päässäni risteileviä ajatuksia ihan näin julkisesti. TIEDÄN, että ihan yhtä typeriä ajatuksia vilisee aika monen muunkin ihmisen mielessä, mutta nää on näitä, joita ei sanota ääneen, koska ne kuulostaa niin typerälle. Eikä niitä tarttekaan sanoa, koska ne ei ole totta. Kaikki ajatukset meidän pienissä päissämme ei vaan yksinkertaisesti ole totta. Ne on vaan ajatuksia, joiden pitäisi antaa käväistä tajunnassa ja sitten päästää niistä irti. Mutta joskus ne kaikista naurettavimmat ajatukset on samalla niitä, jotka jää kaikista tiukimpaan sinne mielen sopukoihin kiinni. Ehkä silloin olisi hyvä kirjoittaa ne ylös ja lukea lista ääneen vaikka kaverille. Molemmille osapuolille taattu makoisat naurut! No niin, otteita meikäläisen listalta tulee tässä. Huoh.

• Olisin onnellisempi jos kävisin NENÄLEIKKAUKSESSA. (Ööö, en nyt ihan keksi mitä olisin nenästäni halunnut leikata, varmaan kolmannen sieraimen tai muuta vastaavaa.)
• Olen niin ruma, ettei kenenkään pitäisi olla mun kanssa parisuhteessa. (Aivan, aivan...)
• Olen oikeasti mennyt vaateostoksilla sinne XL-osastolle, koska olen kuvitellut olevani XL-kokoinen. Jouduin toteamaan, että juuei en olekaan. Ja ei siinä siis mitään jos olisin, mutta kun normaalisti ostan sitä S-kokoa ja tuolloinkin olin pysytellyt pitkään samoissa painolukemissa. Mutta jostain se sekin ajatus tuli ja tuntui varsin todelliselle. 
• Mulla ei tuu ikinä olemaan riittävästi rahaa että voisin olla onnellinen. Tämä on ehkä typerin ajatus ikinä ja onneksi en ole tällaisia vuosiin ajatellut. Ei siksi, että olisi rahaa kuin roskaa. Vaan siksi, että onnellisuus tulee kyllä jostain ihan muualta ja minulla on asiat loppujen lopuksi varsin hyvin. 
• Sairaalassa työskennellessä mietin työmatkalla usein, että en osaa tehdä mitään, jos tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa. Tämä nyt ei pitänyt yhtään paikkaansa, en muista koskaan olleeni sellaisessa tilanteessa, jossa olisin jäänyt tumput suorina seisomaan ja ihmettelemään, että mitä mun pitäisi tehdä. Tai voi olla, että joskus uudessa paikassa olen voinutkin vierestä ihmetellä jotain tilannetta – en ota täyttä vastuuta tästä lausunnosta. Mutta jostain syystä sitä ajatteli usein olevansa ihan paska, vaikka oikeasti olen aivan hemmetin hyvä sairaanhoitaja. Plus että kukaan ei osaa kaikkea, ei edes se 40-vuotisen uran tehnyt, kaiken nähnyt ja kokenut hoitotyön rautainen ammattilainen, jolla ei oman käsityksensä mukaan ole enää mitään opittavaa. Onpas. 
• En voi alkaa harrastamaan lajia X koska en osaa sitä enkä ole lahjakas missään. Siis että MITÄ!? Tätä ajattelua harrastan edelleen, pelkään epäonnistumista usein niin paljon etten uskalla edes yrittää. Mutta miten ihmeessä uusia juttuja voisi oppia, jos ei ensin opettele? En osaa sanoa. Ja harvemmin tavallisen ihmisen tarttee olla paras tai edes hyvä, voisko joskus olla pääasia se että on kivaa? 
• Miks just mulle pitää sattua aina kaikkea paskaa. (Saattaa jollain olla asiat huonomminkin tällä maapallolla. Oon semmosia juttuja kuullut.) Tässä ajatuksessa on tosin semmoinen ero, että tätä tulee toisinaan hoettua ääneen about kaikille vastaantulijoille.
• Olen onnellinen sitten kun painan XX kiloa tai kapenen XX senttiä. Et tasan ole, jos korvien välissä ei tapahdu mitään. Kaikkea on kokeiltu 45 kilon kisadieettipainosta lähemmäs 70 kiloon, ja sieltä nykyiseen noin 59 kiloon. Onnellisuus ja painolukemat tai kehonkoostumus eivät todellakaan ole kulkeneet käsi kädessä, eikä tule koskaan kulkemaan. Tätäkin asiaa voisi ehkä lähestyä onnellisuus ja hyvä olo edellä, eikä niin että ensin pudotetaan/nostetaan painoa ja sitten ollaan onnellisia. 

No eiköhän nämä nyt tälle erää riitä, idea tuli varmaan kaikille selväksi – älä usko kaikkea, mitä aivosi tuottavat. Osa siitä on pelkkää paskaa ja se on ihan inhimillistä. Ei niitä typeriä ajatuksia välttämättä pysty estämään tulemasta, mutta voi olla kannattavaa välillä miettiä, mitkä niistä ajatuksista on todellisia, tärkeitä ja hyväksi sinulle. Itselleen voi joskus olla myös lempeä.

Lainaan tähän loppuun vielä otteen Ulrika Björkstamin kirjasta Nouse nyt: Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta. Kuuntelin itse asiassa Ulrikan juttuja samaisesta Väkevä elämä -podcastista, ja tämä ajatus jäi sieltä mieleeni. 

– Tiedätkö, millaisia ovat kiinalaiset lintuhäkit? hän kysyy.

Valpastun ja odotan, että hän jatkaa. 

– Niissä on häkin ovi aina auki, ja linnut saavat vapaasti lennellä sisään ja ulos. Jos ajattelet omaa mieltäsi, omaa sisäistä maailmaasi, on se kuin tuollainen kiinalainen lintuhäkki. Sinun ajatuksesi ja tunteesi ovat kuin nuo linnut, ne saavat vapaasti lentää sisään, mutta ne saavat myös lentää pois. Ne tulevat ja menevät hetkestä toiseen. Ne saavat tulla mieleesi, mutta sinun ei tarvitse jäädä niihin kiinni. Voit myös antaa niiden lentää pois. Elämän muutoksiin ja kriiseihin kuuluu aina paljon ikäviä ajatuksia ja tunteita, vaikeita hetkiä, joihin on kovin helppoa jäädä jumiin. Ne kuuluvat asiaan, mutta on silti aivan yhtä sallittua antaa noiden tunteiden ja ajatusten välillä lentää pois, niin että jotain muuta voi tulla tilalle. Sillä elämään mahtuu kaikenlaisia tunteita, myös vaikeina aikoina.